En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään, ei ole edes siltä tuntunut, että pitäisi jotain kirjoittaa. Olen ollut kyllästynyt itseeni, ja työni on loman jälkeen tuntunut puuduttavalta pakertamiselta, johon alan nyt neljän kokonaisen työviikon jälkeen tottua. Sitä samaa se on kuin kesällä ennen lomaa, nyt se iso urakka, jota ennen lomaa pelkäsin joutuvani tekemään, nyt se pitää toteuttaa!

Hyvin olen onneksi alkuun päässyt, ei se niin kauheaa olekaan. Ehkä todella saan sen tehtyä, enkä saa potkuja kykenemättömyyden ja vanhuuden höperyyden takia. Tai burn outin takia... Tuntui, ettei neljän viikon kesäloma riittänyt mihinkään, olisin vielä tarvinnut pari viikkoa huilausaikaa. Kesäkin oli liian lyhyt, koko loma-ajan oli ihanaa hellettä, mutta se sateinen viileä kesäkuu lyhensi koettua kesää, ja kohta kun työt alkoivat, vaihtuivat kelitkin syksyisemmiksi. Nyt on jo kunnon syksy, on tavallista lämpimämpää, mutta pimenevät ja viilenevät illat, aamusumut ja puiden kellastuvat lehdet paljastavat vuodenajan oikean tilan. Kaipaan niin kesää!

Yleensä syksy on minulle kuin uuden vuoden alku. Syksyllä aloitetaan uusia harrastuksia ja palataan normaaliin päiväjärjestykseen kaikessa elämässä, opetellaan vähintään uusia bussiaikatauluja, jos ei muuta. Nyt ei ala mikään uusi minun elämässäni vaan kaikki ikävä keväinen puurtaminen jatkuu. Se lamaannutti minut osittain jo lomalla, tulevien töiden pelkääminen.
 
Töissä on menossa kaksi isoa hanketta, jotka liittyvät osittain jo vanhempiin tutkimuksiin ja minun tehtävä on kasata kaikki yhteen, entiset ja vanhat. Ei varmaan helpota, ennen kuin olen suoriutunut tuosta tehtävästä kunnialla. Ei ole ketään toista minun lisäksi, joka olisi vastuussa tuosta tehtävästä, keneltäkään toiselta en saa neuvoa ja ketään toista ei voi syyttää, jos jotain on pielessä. Olen yksin, niin kuin yleensä aina, kaikessa ja kaikkialla. Vielä on muita töitä näiden kahden suuren urakan lisäksi, ne normaalit hommat, joita yleensä teen. Paljon dataa virtaa kauttani opiskelijoille ja tutkijoille...

Tästä tulikin mieleeni, että on syytä raportoida tekemisistäni esimiehille, työni on näkymätöntä ja yleisin luulo siitä on, että tiedot putoavat kuin taivaasta vain yhtä nappia painamalla! Aika monta erikoista nappia niiden painamiseen tarvitaan ja tietyssä järjestyksessä. Kirjoittaminen todella kannattaa, en olisi ehkä muuten huomannut raportoinnin tärkeyttä! Kirjoittaminen todella selkeyttää monia hankalia asioita, suosittelen!

Mieleni siis täyttää kokonaan työasiat, kun kesäloman sain niistä olla loitolla. En ole edes katsonut harrastuskursseja, mitä voisin puuhastella vapaa-ajalla. Tähän elämäntilanteeseeni auttaa mielestäni vain yksi asia: aika. Että jaksan urakoida vielä muutaman viikon, syödä terveellisesti, levätä hyvin ja ulkoilla ja lenkkeillä, että selviän kunnialla. Sitten tervetuloa syksy minunkin elämääni! Neljän viikon kuluttua voin viettää toivottavasti levollisin mielin syyslomaa!