Olisiko se lottovoitto, uuden luovan harrastuksen löytyminen, jossa menestyisi vai työ, jossa menestyisi vai aitoon sieluntoveriin törmääminen? Menestymisellä tarkoitan sitä, että työ tai harrastus tuntuisi niin mielenkiintoiselta, että sitä tehdessä ajautuisi flow-tilaan ja saisi paljon aikaiseksi, nauttisi sen tekemisestä, kehittyisi ehkä oman ammattinsa huipuksi, olisi ehkä kuuluisa ja rikastuisi sen kautta. Olisi onnellinen luodessaan ja tehdessään työtä. Lottovoitto on näistä helpoin vaihtoehto, siihen tarvitaan vain onnea, ei omaa työtä. Samalla se on vaikein saavuttaa, siihen ei voi paljon vaikuttaa, muuta kuin osallistumalla peleihin ja kilpailuihin, joissa voi menettää viimeisetkin pennosensa.

Olisiko oman työn kautta saavutettu menestys kuitenkin palkitsevin vaihtoehto? Sielunkumppanin löytyminen ei välttämättä merkitsisi menestystä eikä rikkautta, mutta yksinäisyyden tunteen se poistaisi näistä kaikista tapahtumista parhaiten, ehkä olisin silloin onnellisin. Raha ei välttämättä tuo onnellisuutta elämään, ei myöskään menestys - menestys voi aiheuttaa kateutta ympäristössä. En osaa päättää, mitä haluaisin, pyrkisinkö tekemisen kautta menestymään? Olin jo ehtinyt ajatella, että minulle riittää pieni elämä, mutta sitten tulee aikoja, jolloin tuntuu, että haluaisin enemmän. Se voi olla kuitenkin liian myöhäistä...

Vai olenko vain, nautin elämästä? Olenko jo tehnyt osani tässä maailmassa, tässä elämässä? Löysään, downshiftaan... ei sekään hullumpi vaihtoehto... ei, etsin vielä, mutta en enää pakonomaisesti. Etenen vähitellen, kuulostellen itseäni, kiirehtimättä. Suuret ajatukset ovat kuin kukkia, ne aukeavat vähitellen, niitä ei pidä yrittää väkisin aukaista, etteivät ne kuolisi.