Ehdin odottaa pääsiäistä jo pari viikkoa ennen sen alkamista, töissä oli kiireistä ja kaipasin lepoa. Pidin vapaata jo kiirastorstain, koska ylityötunteja oli kertynyt, vielä niitä jäikin hengähdysraoiksi tulevia viikkoja varten, kun tai jos töissä alkaa ahdistaa.

Torstaina kiertelin kauppoja ja ostin pääsiäiseksi ruokaa kotiin itseäni ja ystävääni varten. Viettäisimme pääsiäisen kotona kaikessa rauhassa leväten ja keräten voimia. Illalla kävin tuomiokirkon messussa, paikalla oli kohtalaisen paljon väkeä, pariskuntia ja perheitä. Taakseni tuli istumaan kaksi nuorta naista, jotka pulisivat hiljaa keskenään. Minua ärsytti se, olisin halunnut hiljentyä rauhassa ja odottaa tilaisuuden alkamista. Mulkaisin heitä pahasti. Onneksi tytöt hiljenivät heti, kun urut alkoivat soida. Jotenkin minun oli kuitenkin vaikea päästä hengelliseen hartaaseen tunnelmaan, oloni oli hyvin maallinen. Ajattelin, että jättäisin ehtoollisen väliin, en voisi siinä olotilassa polvistua alttarille Jumalan eteen, oli aivan kuin en olisi uskonut koko ehtoollisen merkitykseen! Se valkea happamaton leipä olisi Jeesuksen ruumis ja viini olisi hänen verensä, miksi meidän pitäisi syödä ja juoda hänet? Miksi Jeesus piti uhrata niin kauhealla tavalla muka meidän vuoksi? Silläkö me saamme anteeksi syntisyytemme, kun Jeesus on kuollut meidän takia, me ihmiset tapoimme hänet julmasti ja kiduttamalla? Eikö Jumala muuta keksinyt? Ei oikein mahdu minun kaaliini! Jospa se johtuu siitä, että olen niin alkutekijöissä uskoni kanssa? Jospa se minulle kirkastuu vielä... Ajattelin jopa niin, että jos en ole tarpeeksi harras ehtoollisella, se voisi olla minulle jopa pahennukseksi, siis Jumala kostaa tai ainakin pirut ovat kimpussani!

Pappeja oli useampia ja maallikkoja lukemassa otteita Raamatusta. Useaan kertaan meitä seurakuntalaisia kehotettiin ehtoollisen viettoon, siinäkin tapauksessa, ettei usko koko sakramenttiin. Saa tulla sellaisena kuin on alttarille, epäuskoisenakin, Jeesus seisoo silti siinä rinnallamme. Hänen muistokseen me nautimme ehtoollisen, niin kuin sinä kiirastorstaina, kun hän ensimmäisen kerran tarjosi leipää ja viiniä 12 opetuslapselleen, hänen muistokseen, koska kauaa hän ei enää viipyisi heidän keskellään. Sen jälkeen Jeesus meni rukoilemaan Getsemanen puutarhaan ja pyysi Isää ottamaan pois häneltä kärsimyksen maljan, mutta "ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä". Puutarhasta hänet saatiin kiinni ja vietiin tuomittavaksi, ja seurasi pääsiäisen kärsimysnäytelmä, jota muistellaan vieläkin ympäri maailmaa joka vuosi. Kävin ehtoollisella muiden mukana ja meitä oli monta.

Perjantaina heti aamusta vaihdoin ikkunoihin kevätverhot ja iltapäivällä ystäväni tuli minun luo pääsiäisen viettoon. Kävimme kuntosalilla enempiä haikailematta, saunoimme ja söimme kalaa viinin kanssa. Seuraava lauantaipäivä oli harmaa ja lueskelin melkein koko päivän sisällä kirjaa. Sunnuntai oli aurinkoisen kaunis ja lämmin päivä, kävin kävelylenkillä ensin yksin ja sitten toisen kerran erään toisen ystäväni kanssa, joka piipahti kylässä tuoden minulle lahjaksi kuntosalikortin kuukaudeksi tutustumista varten. Kävelylenkkien lisäksi joogasin olohuoneen matolla melkein tunnin. Olkapäät vain rusahtelivat, kun taivuttelin selkää ja harteitani, mutta kuinka kevyt olo siitä tuli! Olisin varmaan jo eläkkeellä ilman joogaa, jota olen harrastanut enemmän tai vähemmän yli 20 vuotta. Yritän tehdä joogaohjelmani kerran viikossa kotona. Lisäksi siinä kuntosalilla, johon sain lahjakortin, kokoontuu myös joogaryhmiä, ehkä voin käydä välillä myös ohjatussa joogaryhmässä tai ainakin kokeilla sitä. Toinen pääsiäispäivä maanantai kului jo apeissa tunnelmissa, kun lomapäivät alkoivat olla ohi. Söimme lammasta punaviinin kanssa niin kuin edellisenäkin päivänä, kävimme lenkillä ja saunoimme. Korjasin ystäväni housut.

Sellainen oli minun pääsiäinen tänä vuonna. Lepoa ja kuntoilua, jopa hengellisyyttä oli siinä ripaus. Matteus-passio jäi tänäkin pääsiäisenä kuuntelematta, mutta kävin sentään kirkossa! Jospa uskoni pikkuhiljaa vahvistuu, niin kuin pienestä sinapinsiemenestä kasvaa suuri puu. Ehkä opin myös tuntemaan sellaisen armon, joka antaa anteeksi omat ja muiden synnit, ja saan vielä uskon ikuiseen elämään kuoleman jälkeen.