Luen paljon ikääntymiseen liittyviä artikkeleita netistä ja lehdistä ja olenpa yrittänyt muuttaa elintapojani terveellisemmiksi, että pysyisin terveenä ja eläisin mahdollisimman pitkään. Nuorena en paljon välittänyt kuntoilusta enkä ruokavaliosta, söin mitä sattuu, hampurilaiset ja pizza olivat lemppariruokiani, suklaa ja irtokarkit jokapäiväisiä välipalojani. Olin kai kuitenkin tarpeeksi liikkuvaista sorttia, sillä en kärsinyt koskaan ylipainosta, vai johtuiko se vain hyvistä geeneistä ja suoliston hyvistä bakteereista? Ehkä suurin selittäjä oli kuitenkin ikä, aineenvaihdunta pelittää nuorena vielä vilkkaasti. Toista se alkaa olla jo kolmenkympin  jälkeen... Jo kolmekymppisenä alkaa elimistön rappeutuminen ja kiihtyy vain iän  myötä lisää ja jos ei tee mitään, on jo rusinana ennen vaihdevuosia. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa pitää huolta itsestään, ainakin jos on uskominen lääkäreitä ja muita terveysterapeutteja. Jos ikää on kuitenkin jo enemmän ja sairauksiakin on, niin kuntoilu pitäisi alkaa varovaisesti, ehkäpä jopa kysyä lääkäriltä tai fysioterapeutilta ohjeistusta, ettei käy niin, että vahingoittaa ja loukkaa itseänsä ja terveellisemmän elämän sijasta saakin entistä sairaamman.

Kolme vuotta sitten aloitin säännöllisesti käydä kuntosalilla kerran viikossa. Minulla on ollut joskus nuorempanakin aikoja, että olen kuntoillut salilla, mutta olen jatkanut sitä vain muutaman kuukauden ja sitten se on jäänyt. Nyt kuntosaliharjoittelu on jatkunut säännöllisesti kolmen vuoden ajan enkä ole lopettamassa sitä vaan päinvastoin olen lisäämässä tehoja. Tämän vuoden alusta olen vähentänyt salilla toistojen määrää ja lisännyt sen sijaan vastusta ja painoja tarkoituksena lisätä lihasmassaa.

Viime keväänä löysin hyllystäni Erika Dillmanin pienen kirjan voimaharjoittelusta ja selailin sitä tarkoituksenani viedä kirjanen kierrätyskeskukseen, mutta huomasinkin, että kirjahan oli aivan loistava opas voimaharjoitteluun.  Kirjassa esitellään kolme eri tasoista kunto-ohjelmaa ja aloitin viikoittaisen kuntosalikerran lisäksi tehdä kirjan ensimmäistä ohjelmaa kotona kerran viikossa. Ohjelmassa käytetään omaa kehon painoa vastuksena ja liikkeitä on kuusi erilaista. Sitä mukaa kun voimat kasvoivat, lisäsin toistoja liikkeisiin. Elokuussa päätin siirtyä harjoittelussa toiseen vaiheeseen: hankin puolentoista kilon käsipainot ja siirryin vaativampaan voimaharjoitteluun, joka muodostui 9 liikkeestä. Ensimmäinen kerta meni opetellessa liikkeitä ja ohjelman läpikäynti vei puolitoista tuntia. Seuraavalla kerralla tein liikkeet jo varmemmin ottein, mutta ohjelman suorittaminen vei silti yli tunnin. Seuraavana päivänä olin niin kipeä, että en koskaan ennen kuntosalinkaan jälkeen: pelkkä  hengittäminen sattui, yllätyin, että kyljissäkin oli kai jonkinlaiset lihakset!

Kun jatkoin kuntoilua kotona, harmittelin, että olin varmaan hankkinut aivan liian kevyet käsipainot, mutta kirjassa neuvottiin aloittamaan pienillä painoilla, että oppii ensin tekemään liikkeet oikein eikä satuta itseään. Lokakuussa ostin sitten jo reilumman kokoiset painot, kolmikiloiset. Yllättävän hyvin olen jaksanut niiden kanssa punnertaa! Ei ole ollut lihakset kipeänä missään vaiheessa. Yhden jalan kyykyt jouduin jättämään pois liikkeistä, koska polveni kipeytyivät - kyykkyjä oli ohjelmassa liikaa, on yhden jälan kyykkyjä ja askelkyykkyjä. Kyykkyjen tilalle olen ottanut toisen vatsalihasliikkeen ensimmäisestä kunto-ohjelmasta. Teen yhdeksää liikettä, joissa kolme sarjaa ja toistoja 8-10. Aikaa menee näihin 45-60 minuuttia.

Mitäkö olen huomannut lisääntyneen kuntoilun aiheuttaneen elämääni? Vasen olkapääni ei rutise enää niin pahasti kuin ennen, vasemman käden liikerata, kun kättä pyöritetään sivulla, on parantunut, se on nyt lähes yhtä hyvä kuin oikean käden vastaava. Keittiöhommissa olen pannut merkille, että purkkien kannet lähtevät nykyään kevyesti irti, ei tarvi enää tiirikoda niitä veitsellä auki. Minusta tuntuu myös, että hengitykseni kulkee nyt paremmin kuin ennen, aivan kuin rintakehäni olisi laajentunut ja hapenottokyky parantunut.

Teen kunto-ohjelmaa mielellään, se on niin rentouttavaa älyvapaata hommaa, että se käy melkein meditaatiosta! Kerran viikossa myös joogaan edelleenkin, en ole huomannut, että lihakseni olisivat sen enemmän jumissa tai jäykkemmät kuin ennenkään, vaikka monesti minulla meinaa unohtua venyttelyt kuntoiluharrastuksessani. Pitäisi lisätä vielä joogaa tai venyttelyä päiväohjelmaani, edes muutama liike!