En ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään. Viikonloppuna sairastuin flunssaan ja nyt olen ollut pari päivää töistä pois sairastamassa kotona. Ehkä huomenna pystyn  jo töihin... Toissa viikonloppuna minulla oli migreeniä neljä päivää, kipu alkoi vasemmalta puolelta torstaina ja siirtyi lauantaina oikealle puolelle. Tavallisesti migreeni vaivaa minua korkeintaan kaksi päivää, mutta tämä oli jo toinen kerta, kun vaiva kesti useamman päivän. Täytyy kyllä todeta, että migreeni on minulla nykyään paljon harvinaisempaa kuin nuorempana. Sen sijaan flunssasta kärsin viime talvena puolen vuoden aikana kolme kertaa. Kahdesti jouduin käymään ihan lääkärillä, kun tauti ei meinannut helpottaa. Ja flunssat kestivät vähintään viikon! Tällainen on minulla todella harvinaista. Yleensä sairastun vain kerran vuodessa ja sairaus kestää korkeintaan kaksi päivää, hoidin sitä aktiivisesti tai en.

En osaa sanoa, mistä sairasteluni johtuu. Onko nykyiset virukset pahempia vai onko vastustuskykyni heikentynyt? Vai olenko ylirasittunut, en lepää tarpeeksi, suoritan liikaa elämää? Epäilen tätä jälkimmäistä... siis eihän migreenini ole invalidisoivaa, sitä ei ole lääkäri diagnosoinut ja määrännyt siihen täsmälääkettä. Mutta jos päässä jyskyttää koko ajan epämukava kipu ja siitä huolimatta siivoat, pyykkäät, teet kauppaostokset marketeilla, laitat ruokaa, ompelet hajonneesta lakanasta tyynyliinoja, niin on se aika selvää, että se kipu ei ehkä hellitä vaan pahenee tai jatkuu ja jatkuu... Päänsärky meni ohi viimein sunnuntai-iltana lepäämällä: ystäväni talutti minut pimeään makuuhuoneeseen, peitteli viltillä ja laittoi soimaan klassista musiikkia. Sillä aikaa hän siivosi keittiön. Ja ihme tapahtui, tunnin päästä migreeni oli ohi.

Flunssa alkoi taas siitä, kun käytin hyväkseni harvinaisen lämmintä marraskuun päivää ja pesin ikkunat, jo kolmannen kerran tänä vuonna, siis oliko pakko? Harmitti vain, kun auringonpaiste paljasti likaiset ikkunat, ei niitä ollut tietenkään mukava katsoa. Ja tietenkin piti vaihtaa talviverhot ikkunoihin, silittää verhoja ja pölyttää niitä parvekkeella, tietysti kaikesta ähellyksestä hikisenä... niinpä, vilustuin ja sairastuin. Eli omaa suoritusvimmaa saan syyttää pahoinvoinnistani ja sairastelustani pitkälti, omaa velvollisuuden tunnetta ja tunnollisuutta.

Mutta ajatella, niin pieni asia, kuin klassisen musiikin kuuntelu voi auttaa migreeniin! Olen parina viime vuotena kuunnellut paljon bluesia kotona, nyt viime aikoina yleensä radio on vain päällä enkä edes kuuntele sieltä tulevaa musiikkia. En ole tainnut osata pysähtyä ja kuulostella itseänikään, mitä haluasin, mitä kaipaan. Syksyllä löysin tuon klassisen musiikin levyn cd-levyjeni joukosta, siitä oli särkynyt kotelo ja hukkunut lista sen sisältämästä musiikista. Olin jo aikaisemmin hoksannut, että googlehan osaa tunnistaa myös musiikkia. Niinpä yhtenä iltana kävin levyn sisällön läpi kännykän googlen avulla. Cd sisälsi 18 klassisen musiikin kappaletta, vain yksi jäi vähän epäselväksi, mikä se oli. Mukana oli mm. Debussytä, Sibeliusta, Beethovenia, Schubertia, Bachia. Erityisesti pidän Debussystä. On kyllä nautinto vain olla ja kuunnella hyvää musiikkia!

Tänään yritin löytää saman kokemuksen elokuvan avulla. Etsin Areenasta Kieslowskin Kolme väriä Sinisen, mutta en päässyt elokuvan tunnelmaan. Nuorempana pidin kovasti näistä Kieslowskin elokuvista, tänään ne eivät kuitenkaan toimineet minulla, oli liian hidas tempo niissä. Johtuuko nykyajan lyhytjännitteisestä menosta joka puolella, että on vaikea keskittyä syvälliseen sisältöön, joka vaatii keskittymistä? Vai olinko liian väsynyt ja tukkoinen flunssasta, elokuva vaati minulta liikaa? Kokeilen joskus vielä uudemman kerran.