Meillä oli lapsena joskus tapana heitellä kivillä sammakoita, joita tienvarren ojat olivat keväällä täynnä vilisemällä. Siellä ne kurnuttivat, silmät vain moljottivat veden pinnan yläpuolellä. Välillä ne ratsastivat päällekkäin, ja kutua ilmestyi pian vesiojiin. Postinhakureissulla laskimme aina sammakoita matkan varrelta, kuinka monta päätä näkyi.

Sammakko oli meistä inhottava otus! Melkein yhtä inhottava kuin käärme tai hämähäkki. Niitä sai kivittää ja tappaa. Sellainen oli vielä lapsen mieli, julma, kokematon, kyvytön asettumaan toisen asemaan. Vanhemmat eivät silloin ehtineet meitä kasvattaa ja neuvoa, eivätkä opettajatkaan osanneet kaikkea valistaa. Minulla oli kuitenkin myös tapana ottaa useana keväänä sammakon kutua vedellä täytettyyn lasipurkkiin ja seurata nuijapäiden kehittymistä. Jostain syystä aina kun nuijapää alkoi saada sammakon raajat, aloin kammota niitä. Kumosin purkin sisällön takaisin ojaan. Luonnonsuojelusta ei vielä tuohon aikaan puhuttu mitään, emmekä me lapset tienneet siitä mitään, eivätkä paljon vanhemmatkaan.

Onneksi olimme silloin vain olemattomia rääpäleitä monilta kyvyiltämme, niin myös kivenheiton tarkkuudessa: emme osuneet sukkelaliikkeisiin otuksiin! Aina ne onnistuivat singahtamaan karkuun. Mutta kerran kävi niin, että yksi kivi ilmeisesti osui sammakkoon ja näimme, kuinka se ui ja vuoti verta. Silloin järkytyin. Otin serkkuani kädestä kiinni ja vannotin meitä: "Ei enää koskaan heitetä kivillä sammakoita. Älä sinäkään enää ikinä kivitä sammakkoa!"

Niin myös tapahtui. Vaikka olimme tuskin kymmenvuotiaita, serkkuni vielä kaksi vuotta minua nuorempi, sammakoiden kivittäminen loppui meiltä siihen.

Olen hävennyt omaa julmuuttani sammakoita kohtaan vielä aikuisenakin. Miten saatoin tehdä niin? Olinpa ajattelematon! Enkö yhtään käsittänyt, mitä hätää ja kipua tuotin viattomille luontokappaleille!

Nyt kokeneempana ja vanhempana näen asian jo toisin. Onneksi me tajusimme jo varhain olla kivittämättä meidän mielestä kaikin puolin rumaa ja inhottavaa otusta. "Kivittäminen" kuitenkin jatkuu joka puolella, joka päivä aikuistenkin ihmisten maailmassa. Pilkataan tai uhkaillaan, levitetään valheita tai väärää tietoa, jopa lyödään toista tai isketään hengiltä, ei osata asettua toisen ihmisen asemaan, puhumattakaan eläimen osasta. Itse yritän olla kaikenlaiseen loukkaamiseen osallistumatta.