Illuusio.jpg

Susanna Seriola-Vesa: Illuusio

 

Asioita, joista pidän 7/10


Jo lapsena tykkäsin piirtää ja maalata, mutta niin minä tykkäsin monesta muustakin asiasta, ja kun minulla ei ollut mahdollisuutta lapsuudessa käydä mitään piirustus- tai maalauskursseja tai -kerhoja, jäi taide pelkästään koulun kuvaamataitotuntien varaan. Numero noista tunneista oli kuitenkin aina kiitettävä, jopa kymppikin, ja ammatinvalintapsykologin ehdotus testien jälkeen sopivasta opintoalasta oli minulle esim. kuvaamataidon opettaja. Hän ei voinut käsittää, miksi minun oli niin vaikea valita opiskelualaa, sillä hänestä minulla oli mahdollisuudet vaikka mille alalle. No, siksi se niin vaikeaa olikin! Jos on aika hyvä monessa asiassa, mutta ei missään huippuhyvä, niin on kai se vaikeaa! Itse olen vaatinut vielä joka alalle erityislahjakkuutta, jota minulla ei ole millekään. Tietysti harjoittelemalla ja tekemällä olisin päässyt pitkälle.

Nyt vanhempana ja viisaampana ajattelen, että minusta olisi voinut tulla hyvä luokanopettaja. Tai käsityö- ja kuvaamataidon opettaja. Olisin varmaan ollut onnellisempi silloin kuin nyt. Mutta valitsin matematiikan ja tieteen. Mietin tätä seisemättä kohtaa, mistä pidän, laitanko siihen myös tieteen, sillä kyllä minä arvostan tiedettäkin ja tieteentekijöitä ja seuraan paljonkin uusia keksintöjä tieteessä ja tekniikassa, ja varsinkin lääketieteessä ja psykologiassa, jo ihan työni puolesta.

Mutta en minä saa tieteestä läheskään niin paljon kiksejä kuin taiteesta. Ehdottomasti olen värien ystävä! Vaikka olisin kuinka uupunut ja masentunut, niin poikkeaminen taidemuseossa tai -galleriassa, jossa saan katsella värikkäitä maalauksia, piristää minua enemmän kuin mikään masennuslääke, kahvi tai alkoholi! Leijun kuin taivaassa! Minulla ei ole edes lempiväriä, minusta kaikki värit ovat yhtä ihania tai mieltä virkistäviä, jopa harmaa, jos tai kun värejä on käytetty osaavasti (minun mielestäni). Minulla on myös erilaisia kausia, jolloin jokin väri puhuttelee enemmän kuin toiset, kai se riippuu mielentilasta, mikä miellyttää milloinkin. Minusta Jumala ehdottomasti rakastaa ihmisistä eniten taiteilijaa, taiteilija on saanut Häneltä suuren armon ja lahjan, olipa hän kuvataiteilija tai runoilija!

Isältäni jäi perinnöksi minulle kolme maalausta, ja itse olen hankkinut vasta yhden maalauksen, mutta säästän koko ajan rahaa, että voisin lunastaa itselleni vielä muutaman taulun, edes lempitaiteilijoiltani. Gallerioissa kyllä aina muistutetaan, että taulun voi  hankkia myös osamaksulla, ja sillä tavoin hankinkin ensimmäisen maalauksen. Gallerioissa minua on alkanut harmittaa se, että tuputetaan ja tyrkytetään maalauksia koko ajan, ei saa rauhassa katsella ja nauttia ja miettiä, sopiiko taulu kotiin ja minne siellä tai onko varaa edes hankkia työtä.

Itse olen laittanut pensselit santaan jo ajat sitten, sillä sisäinen kriitikkoni ei ole lainkaan tyytyväinen jättämäänsä jälkeen. On minulla seinällä kuitenkin kaksi omaa työtä, ensimmäinen ohjatusti maalaamani öljyvärimaalaus, joka on enemmänkin muisto ihanasta opettajasta, joka on nyt jo edesmennyt, kuin omasta siveltimen jäljestä, ja toinen työ on liiduilla piirretty asetelma, joka sekin on lähinnä muisto mukavasta kurssista osallistujineen ja opettajineen. Joitakin töitä olen antanut lahjaksi ja olenpa jopa myynytkin ainakin yhden taulun. Minulla on tallessa kuitenkin kaikki maalaus- ja piirustusvälineet tulevaisuutta varten... ehkä sitten eläkkeellä kaivan ne esiin...

IMG_20190921_161503.jpg

Akseli Gallen-Kallela: Lemminkäisen äiti

 

IMG_20190802_151536.jpg

Terttu Jurvakainen