Asioita, joista pidän 2/10

Kirjoittamisesta tuli minulle henkireikä teini-iässä, vaikka kirjoitin minä päiväkirjaa koulun ensimmäisestä luokasta lähtien,  kun sain päiväkirjan lahjaksi opettajalta ekaluokan keväällä. Olin viidennellä tai kuudennella luokalla peruskoulussa, kun opettajani esitteli yhden ainekirjoitukseni koko luokalle, olin käyttänyt siinä hänen mukaan kirjailijoiden suosimaa tekniikkaa. Sain aineesta 9½ ja yksi luokkakaverini hyrisi ääneen, että Leenasta tulee kirjailija.

En minä tuosta vielä hypännyt taivaisiin kuvittelemaan, että minusta tulisi kirjailija, en toki. Mutta kun pari vuotta kului lisää ja luin enemmän kirjallisuutta pärjäten hyvin äidinkielessä, aloin arvostamaan kirjailijoita ja oikeastaan kaikkia taiteen lajeja. Olin herkkä ja syvällinen mietiskelijä, olin paljon yksin ja tunsin itseni erilaiseksi ja ulkopuoliseksi. Kirjoittamisesta tuli minulle tärkeä keino käsitellä tunteitani, ajatuksiani ja ihmissuhteitani. Yksi suurista unelmistani oli, että minusta tulisi kirjailija. Se olikin niin suuri, että en uskaltanut sitä tavoitella, en uskaltanut edes sanoa sitä ääneen kenellekään. Oli sellainen tunne, että muut ajattelisivat: "Mikähän tuokin luulee olevansa?" ja itsekin taisin ajatella itsestäni samoin. Niinpä en tehnyt kirjoittamisen eteen muuta kuin jatkoin vain päiväkirjojen kirjoittamista. Niitä onkin minulla melkoinen läjä tallella hyllyssä.

Minulla oli kuitenkin realistinen käsitys kirjailijan työstä. Harva kirjoittaja menestyy hyvin tai edes elättää itsensä kirjoittamalla. Ja koska en ollut rikkaasta perheestä, joka olisi tarjonnut minulle hyvät lähtökohdat tai olisi jopa osittain kustantanut elämäni, päädyin opiskelemaan ihan muita asioita ja aloja, ja ohjauduin työelämässä aivan erilaisille raitelle, kuin olin koskaan kuvitellut.

Vasta nelikymppisenä uskaltauduin kirjoittajakursseille kansalaisopistoissa ja työväenopistoissa. Ja kun verkkoyhteydet yleistyivät tietokoneilla, olen osallistunut myös useammalle kirjoittamisen verkkokurssille. Osallistuin jopa muutamaan kilpailuun ja yhdestä sain kunniamaininnan.

Muutaman kurssin jälkeen haaveilin omasta blogista ja sain lopulta perustettuakin sen, tämän, jota olen nyt päivittänyt kohta kuusi vuotta. Mutta suuri haaveeni kirjoittaa romaani, jopa useampi romaani, joilla olisi kustantaja, se taitaa kuihtua. Jospa saisin kirjoitettua yhden kirjan, vaikka omakustanteen, johon olisin voinut kirjata tärkeimmät ajatukseni elämästä, mitä olen siitä oppinut, ja josta olisi ehkä hyötyä jollekin. Välillä olen suunnitellut myös useampaa blogia erilaisine tyyleineen ja aiheineen. Vaihtoehtoja nykyään on ja ties mitä tulevaisuus vielä tuo tullessaan. Voi olla, että suuri haaveeni toteutuu vasta eläkkeellä.