Kaksi kuukautta sitten ei olisi voinut edes kuvitella, minkälaista aikaa olemme joutuneet viettämään nyt jo yli kuukauden. Aluksi ihmisten kokoontumisia vain rajoitettiin, mutta kohta julistettiin jo poikkeustila, ja vielä senkin jälkeen sääntöjä kiristettiin. Nyt on pahin epidemia-alue, Uusimaa, eristetty. Vain pakolliset työ- tai kotimatkat on sallittu rajan yli, jota poliisit valvovat.

Joka puolelle maailmaa on levinnyt kohtalokas koronapandemia, COVID-19 - virus, joka todettiin ensimmäisen kerran Kiinassa Wuhanin eläintorilla. Virus muistuttaa SARS-viruksia, ja epäillään, että virusta kantavat lepakot, joista virus on ehkä tarttunut jonkin toisen tai toisten eläinlajien kautta ihmiseen, ja sitten tapahtui se, mistä asiantuntijat ovat varoittaneet jo vuosia, jopa vuosikymmeniä: tämä virus leviää nopeasti ihmiseltä toiselle ja aiheuttaa maailmanlaajuisen pandemian. Vanhemmille ja/tai perussairauksia poteville ihmisille tämä virus voi olla kuolemaksi. 

Aluksi tätä virusta pidettiin harmittomana, tavallista influenssaa vähäpätöisempänä flunssana, mutta ei mennyt montaa viikkoa, kun se huomattiinkin Kiinassa tavallista kohtalokkaammaksi. Kiinassa otettiin järeät toimenpiteet käyttöön epidemian kukistamiseksi, jolle Euroopassa ja muualla vähän naureskeltiin, mutta ilmeet vakavoituivat vähitellen kaikkialla, kun omassakin maassa tautiin sairastuneiden määrä vain kasvoi ja sairaalan teho-osastot täyttyivät niin, ettei kaikkia tehohoitoa tarvitsevia voitu hoitaa, ja siksi sairastuneet kuolivat. Ja huomattiin, että tähän tautiin voi kuolla nuori terve aikuinenkin.  Tämä ei ole naurun paikka, tämä on dystopia, elämme painajaista.

Pesemme nyt käsiä monta kertaa päivässä, läträämme käsidesien kanssa, käymme kaupassa harvakseltaan vain ruokaostoksilla tai tilaamme ruokaa netistä kotiin toimitettuna, kaupan kassat ovat pleksin takana suojassa, koulut ovat suljetut ja lapset etäopiskelevat kotoa käsin samoin kuin kaikki sellainen työ, jota voidaan tehdä kotona, on siirretty etätyöksi. Yli 70-vuotiaat ovat saaneet määräyksen pysyä kotona eikä heillä ole voinut vierailla muuta kuin toimittamalla heille eväskassit tai muuta pakollista apua. Joka puolella ihmisten on pidettävä metrin, mieluiten kahden metrin turvaväli toisiinsa. Kyläillä ei saa, yhteydet pyydetään hoitamaan puhelimella tai netin kautta. Muut kuin jotkut pakolliset työmatkat ovat kiellettyjä, maiden rajat ovat suljetut, eikä ulkomaanmatkoja sallita. Ihmisiä ohjeistetaan pysymään kotona sisätiloissa. Baarit ja ravintolat on suljettu, samoin hiihtokeskukset. Yli kymmenen hengen ryhmäkokoontumiset on kielletty. On pohdittu vieläkin kireämmistä säännöistä: hengityssuojaimet pakollisiksi ja vain kahden hengen ryhmät olisivat sallittu. Näin voisimme ehkä päästä aikaisemmin purkamaan tiukkoja rajoituksia. Eri mailla on erilaisia strategioita hoitaa koronaepidemia, Suomessa kuulutaan keskikastiin tai melko tiukkaan valvontaan.

Koska suurin osa yrityksistä on joutunut sulkemaan liikkeensä tai asiakkaita ei vain kerta kaikkiaan ole, taloudelliset menetykset ovat suuria. Ennustetaankin konkurssiaaltoa ja suurta työttömyyttä ja lamaa, jolle ehkä ei löydy vertaista historiassa. Rahaa on alettukin painaa ja jakaa joka puolella maailmaa koronaepidemiasta taloudellisesti kärsineille. Pörssikurssit ovat romahtaneet ja jotkut ennustavat, että kurssit tulevat vielä jatkossakin tipahtamaan lisää alas. Korot nousevat, työttömien määrä on lisääntynyt. Mutta on sellaistakin henkeä, että taloustilanne on ollut hyvä ennen korona-aaltoa, että tästä kohta noustaan, ja osakkeiden alennusmyynnit keräävät vain lisää ostajia. Nyt kannattaa ostaa, saa halvalla!

Pandemia on saanut ainakin osan maista tekemään yhteistyötä sen kukistamikseksi. Kehitetään rokotetta virukseen, etsitään tehokasta lääkettä sairauteen, annetaan neuvoja ja apua, kun oman maan tilanne on saatu paremmalle tolalle. Vaikka rajat ovatkin kiinni, rahti- ja tavaraliikenne kulkee, samoin erilaisia terveydenhoitotarvikkeita aletaan valmistaa tehtaissa, joissa oli ennen muuta toimintaa. Yliopistot ovat siirtäneet ja siirtävät opetustaan verkkoon suoritettaviksi etänä. Samoin monet virastot ja palvelut siirtyvät nyt nettiin, jos niitä aiemmin ei oltu saatu sinne siirretyksi. Ihmiset jalkautuvat luontoon, kun muualle eivät pääse. Osassa perheitä korona yhdistää, joissakin tilanne taas kriisiytyy ja muutetaan erilleen, laitetaan ero vireille.

On tässä ollut hyviäkin puolia tässä poikkeusajassa. Saasteet ovat vähentyneet ilmakehästä, kun tehtaiden tuotanto ja liikenne ovat olleet melkein pysähdyksissä suuressa osassa maailmaa, pahimmin saastuneissa kaupungeissa voidaan nyt ihailla sinistä taivasta. Venetsiasta olen nähnyt uutisia, jossa ihmetellään vesien puhtautta ja jopa delfiinien palaamista kanaaleihin. Jospa tämä pandemia olikin luonnon viime rääkäisy, viimeinen keino pysyä hengissä ennen lopullista ekokatastrofia ja joukkotuhoa, mukaan lukien myös ihmisen sukupuun kuolemista? Tai ihminen on saanut ainakin vähän lisäaikaa tai tilaisuuden ottaa opiksi, miten tällä maapallolla tulisi elää, että kaikki, ihminen ja luonto, voisivat hyvin? 

Suuren kiitoksen aihe ovat olleet tänä aikana myös ihmiset, jotka ovat taistelleet koronopandemian etujoukoissa pannen itsensä altiiksi: sairaanhoitajat, lähihoitajat, lääkärit, siivoojat, myyjät, kassanhoitajat, liikennevälineiden kuljettajat, apteekin henkilöstö, poliisi, kaikki, jotka ovat pitäneet pystyssä yhteiskuntia, etteivät ne romahda täysin kaaokseen ja oman käden oikeuteen. Heidän ansiostaan elämämme ei ole vielä dystopiaa, me selviämme tästä!