Helpotuksekseni olen parantunut kipeästä iskiasvaivasta, kesän myötä hävisivät vähäisetkin oireet. Heinäkuussa aloitin varovaisesti kevennetyt HIIT-treenit puolen vuoden tauon jälkeen. Teen nyt puolen minuutin repäisyjä 5-8 kertaa. Lämmittelen myös 10-15 minuuttia ennen treeniä ja myös voimaharjoittelua ennen teen muutaman minuutin lämmittelyt. Olen vähentänyt tiukkaa suorittamista, pidän nyt lepopäiviä, jopa lepoviikkoja.

Seuraan nyt kuntoani paitsi Polarin fitnessmittarilla, myös Ouran hyvinvointisormuksella. Hankin Ouran sormuksen keväällä  koronaepidemian jo levitessä meillä. Sormus tilataan netin verkkokaupasta, vain Helsingissä sitä myydään kivijalkamyymälässä. Sormus mittaa sykettä, sykevälivaihtelua ja kehon lämpöä nukkuessa. Se mittaa näin unen laatua, REM-unen ja syvän unen määrää, sekä palautumista edellisestä päivästä. Se antaa lempeitä ohjeita, mutta myös tiukasti varoittaa, jos tulokset antavat aihetta. Kannustaa ja kehuukin se välillä, jos on saanut kaikki lukemat takaisin optimitasolle. Päivisin sormus mittaa askeleita, kulutettuja kaloreita ja rasituksen määrää. Liikuntaharjoitukset pitää itse laittaa erikseen joka päivä Ouran sovellukseen, jonka saa älykännyköihin sovelluskaupasta.

Olen ollut tyytyväinen Ouraan. Alussa en läheskään aina välittänyt sen kehoituksista ottaa rauhallisemmin kuluva päivä, mutta huomasin pian sen olevan monesti oikeassa. Sormus ei myöskään minusta korvaa fitnessmittaria, ne täydentävät toisiaan. Seuraan markkinoita koko ajan sivusilmällä, millaisia kuntoilurannekkeita tulee myyntiin. Polarin mittari on ollut minulla nyt puolitoista vuotta käytössä, enkä ole siihen kauhean tyytyväinen. En halua sitä ihan äkkiä kuitenkaan vaihtaa uuteen malliin, sen verran vanhanaikainen olen, etten kehtaa uudehkoa toimivaa laitetta heittää kierrätykseen tai roskiin.

Kunto minulla on jonkin verran huonompi kuin vuosi sitten. Kuumia aaltoja tulee taas välillä, mutta ihan siedettävällä tasolla ja määrällä. Flunssaa en ole kevään jälkeen sairastanut, mutta johtuuko se siitä, että noudatan Ouran ohjeita pitää lepopäiviä vai siitä, että koronan takia pesen käsiäni enemmän ja ihmiset pitävät toisistaan etäisyyttä edelleenkin. Töissäkin monet palaverit tulee hoidettua etäyhteytenä, osa ihmisistä, etenkin iäkkäät, näyttävät siirtyneen kokonaan etätöihin kotiin. On huomattu, kuinka säästyy aikaa, kun ei tarvitse siirtyä paikasta toiseen työpäivän aikana.

Elokuussa kävin kuntotarkastuksessa ja ilokseni hapenottokykyni oli parantunut edellisestä mittauksesta. Neljä vuotta aiemmin se oli Polarin mittarilla sykevyön kanssa tasoa 4, nyt se oli tasoa 5, eli hyvä. Paras arvo on 7. Aloitin HIIT-treenit viime vuonna yhtenä syynä juuri lisätäkseni hapenottokykyä ja se näyttää onnistuneen yhdessä vuodessa. En olisi muutama vuosi sitten uskonut enkä varsinkaan lapsuudessa ja nuoruudessa, että keuhkoni voisivat joskus toimia jopa hyvin! Ja vielä ilman avaavaa lääkitystä! Olen kärsinyt 4-vuotiaasta asti vaikeasta astmasta. Siihen aikaan lääkkeet astmaan olivat todella inhottavia, ne väsyttivät ja oksettivat, siksipä en niitä halunnut ottaa. Jos leikittiin liian rajuja leikkejä ja minua alkoi ahdistaa henkeä, sitä vain piti olla hissukseen jonkin aikaa, että pahin kohtaus meni ohi tai lievittyi. Minusta ei tullut ollenkaan liikunnallista nuorta juuri tuon astman takia: miksi pitää urheilusta, jos itsellä ei ollut siinä lainkaan menestymisen mahdollisuutta? Myöhemmin olen saanut lääkäreiden kommenteista käsityksen, että hoitamattomat astmakohtaukset vahingoittavat keuhkoja. Sekin taitaa olla vain urbaanilegenda, kun itselleni ei näytä käyneen niin huonosti. Vai onko minulla vain hyvät perintötekijät, vanhempani olivat poikkeuksellisen terveitä ja hyväkuntoisia, isäni juoksi lapsuudessa kilpaa koulukisoissa ja voitti niistä monet. Kyllä me astmaiset lapset olimme varmaan raskaita pettymyksiä vanhemmillemme! He syyttelivät toisiaan meidän sairauksista. Sitä tunsi itsensä sekundaksi jo syntyessä, oli ei-toivottu maailmaan.

Ei pidä määrittää itseään lapsuuden ja nuoruuden perusteella kuuluvaksi johonkin tiettyyn muottiin, että ei pysty, ei osaa, ei kykene, ei ole lahjoja! Pitää vaan sitkeästi uskaltaa kokeilla, jatkaa yrittämistä, vaikka epäonnistuu, vaihtaa lajia, yrittää uudestaan. Tämä koskee elämässä kaikkea muutakin kuin urheilua. Pitää unelmoida vaikka mahdottomia ja kokeilla! Elämä vaatii sinnikkyyttä, että joka päivä nousee sängystä ylös ja yrittää jotain, edes jotain sinne päin, mikä on tärkeää tai mitä haluaisi!