Viime vuosi oli tavallista raskaampi koronan vuoksi. Elämässä on ollut pelkoa ja ahdistusta vakavan sairastumisen  mahdollisuuden ja kaikenlaisten erilaisten rajoitusten takia. Vähän aikaa näytti jo siltä, että korona kohta voitetaan, kun rokotteita sitä vastaan hyväksyttiin käytettäväksi ja saatiin jakeluun ympäri maailmaa, mutta onkin tullut selväksi, että ei se niin yksinkertaista olekaan. Suomessakin aluksi laskesteltiin, että kesään menessä olisi kaikki saatu rokotetuiksi, mutta nyt takaraja on siirtynytkin vuoden loppuun. Rokotteita ei saada tarpeeksi paljon eikä tarpeeksi nopeasti meille. Toivottavasti tilanne muuttuu vielä parempaan suuntaan, kun hyväksytään käyttöön useampia koronarokotteita, ja niitä saadaan tuotantoon ja myyntiin maailmalle.

Korona jyllää taas keväiseen tapaan joka puolella. Viruksesta on syntynyt uusia muunnoksia, jotka leviävät ärhäkämmin ja nopeammin kuin alkuperäinen koronavirus. Monessa maassa on otettu käyttöön ankarat rajoitukset viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Meillä Suomessa tilanne on paljon parempi kuin monessa muussa maassa, johtuukohan meidän pussinperäsijainnista maailmankartalla, harvasta asutuksesta vai ollaanko me vain niin harkitsevaisia ja vastuuntuntoisia suurin osa kansaa, että pienillä teoilla ehkäisemme laajemman epidemian: käytämme paljon maskeja, pidämme turvavälit, huolehdimme hygieniasta, pysymme sairaina karanteenissa kotona, välttelemme kokoontumisia isolla porukalla? Jospa hyvä tilanne johtuu osaksi suomalaisten hyvästä koulutustasostakin, vaikka Pisa-menestys on tippunutkin muutamia sijoja viime kerroilla? No, ehtii tapahtua vaikka mitä kuluvan vuoden aikana!

Itsellä oli viime vuosi vaikea, sairastin aluksi monta kuukautta iskiasvaivoja. Töissä olen kulkenut kevään parin viikon sairaslomaa lukuunottamatta normaalisti työpaikalla. Kaksi projektia on työlästä, tuntuu, että mitä enemmän niihin tekee työtä, sitä suuremmiksi ne paisuvat. Aina löytyy lisää tongittavaa. Meidän piti jo kesällä saada toinen töistä valmiiksi - se ei ole valmis vieläkään! Toinen homma pitää aloittaa kokonaan alusta uudelleen, toisella työkalulla. Monia töitä on joutunut lykkäämään, kun ei ehdi niihin paneutua.

Viime vuosi oli jotenkin merkityksetön vuosi, tuntuu, ettei tapahtunut mitään positiivista omassa elämässä. Kuntoilussa joutui ottamaan rauhallisemmin, siinä ei tapahtunut edistystä, päinvastoin. Kaikki muutkin harrastukset jäivät vähäisiksi verrattuna edelliseen vuoteen. En saanut aikaiseksi käsitöitä juuri mitään, kirjoja tilasin paljon, mutta en saanut niistä kuin muutaman luettua, alkuvuodesta innostuin muka keskiajasta, kun katselin Ruusun nimi-sarjaa telkkarista ja luin Irja Ranen kirjan Naurava neitsyt - niin vain sekin innostus hiipui siihen. Edellisenä vuotena sain luettua Raamatun lisäksi kymmenkunta muutakin kirjaa. Viime vuonna oli tavoitteena kuunnella Jukka Norvannon Raamattu kannesta kanteen luentoja, ja vaikka ne ovatkin olleet pääsääntöisesti todella syvällisiä ja antavat uusia näkökulmia joka luento (n. 20-25 minuuttia/luento), niin tamppaan vasta kolmannessa Mooseksen kirjassa. Joskus nukahdan kuulokkeet korvilla kesken luennon.

Viime vuonna aloitin kuitenkin lueskella vapaa-ajalla yhtä englanninkielistä ja yhtä suomalaista kirjaa tilastotieteestä ja todennäköisyyslaskennasta. Minulla ei ole ollut niiden suhteen oikein mitään tavoitteita, kunhan silmäilen niitä sieltä täältä. Olen kuitenkin innostunut laskemaan ja johtamaan kaavoja erilaisiin tilanteisiin. Toisesta kirjasta olen nyt yli puolet käynyt läpi ja harmittelen, etten ole aiemmin kirjaan tarttunut, se näyttää olevan hyvä kirja! Olen viimeksi laskenut vastaavia laskuja lähes 30 vuotta sitten ja olen ollut varma, että en enää jaksa enkä tajua. Muutenkin on täydentynyt minulle aukkoja koko tieteessä, minustahan ei koskaan pitänyt edes tulla tilastotietieteilijää eikä minua haitannut, jos joku kurssi tulikin suoritettua niukinnaukin ykkösellä (asteikolla 1-3), ei sen tietoja mihinkään tarvittaisi edes! Yhden saman tutkinnon suorittaneen kanssa olemme pähkäilleet, että olisi pitänyt ehdottomasti lukea paremmin ja korottaa huonoja arvosanoja. Mutta ei taida haitata, jos kaikki kurssit eivät ole olleet hyvin tai kiitettävästi suoritettuja, alimpaankin arvosanaan täytyi olla puolet oikein, ja kyllä sekin riittää. Työelämässä voi parantaa tietojaan ja taitojaan sitä mukaa, kun niitä tarvitsee. Koskaan ei ole liian vanha. Ja hyvä kirja on parempi kuin huono opettaja. Sitä mieltä olen ollut aina.