Kesä oli ja meni, en muista milloin olisin ollut niin uupunut, vaikka olisi nukkunutkin edellisen yön hyvin. Rentouduin  vain silloin, kun olin kotoa pois. Kotona tuntuivat seinät kaatuvan päälle ja murehdin tekemättömiä töitä ja työasioita. Kaikki tuntui pakkopullalta, mikään ei huvittanut. Kirjoittaminenkin tuntui täysin turhalta. Suurempia vuosisiivouksia siirsin syksyyn, osittain ne ovat vieläkin kesken. Välillä on  käynyt mielessä, että mitä jos palkkaan ihan siivoojan avuksi, mutta ystäväni nauraa minulle, että ei sinulle kelpaa toisen siivoukset.

Loman jälkeen töissä oli aluksi rauhallista, mutta pian tehtäviä kertyi taas liikaa lyhyelle työajalleni. Olen päättänyt, että enää en tee ylitöitä rajattomasti, en aio enää venyä tolkuttomasti muiden tarpeiden mukaan. Työterveyden ohjeiden mukaan olen miettinyt, miten voisin hallita stressiä ja selvitä toksisessa työympäristössä, miten pystyisin rentoutumaan ja pitämään itsestänikin huolta, tärkeimmälle ihmissuhteelleni. Siihen kuitenkin kaikki muu elämä rakentuu.

Niinpä laadin itselleni luettelon asioista, mitkä voisivat auttaa stressin purkamisessa:

Tekisin jotain kivaa, josta olen ennen tykännyt, vaikkei se huvittaisikaan, saisin ajatukset pois ikävistä asioista.

Voisin shoppailla rahatilanteen salliessa.

Herkuttelisin kaikkea hyvää, joisin jopa viiniä vähän enemmän.

Matkustelisin ulkomailla lomailemassa.

Kävisin taidemuseoissa ihailemassa taidetta.

Kävisin kampaajalla.

Kokkaisin tai leipoisin jotain hyvää.

Neuloisin tai ompelisin.

Tapaisin ystäviä tai kavereita.

Katsoisin lempielokuvaa tai -sarjaa.

Lukisin hyvän kirjan.

Kävelisin luonnossa.

Kirjoittaisin.

Kuuntelisin lempimusiikkia.

Laulaisin.

Opettelisin soittamaan tai piirtämään.

En olisi ylitunnollinen töiden suhteen, en ottaisi liikaa vastuuta, varsinkaan sellaista, joka ei oikeasti kuulu minulle.

Pyytäisin apua muilta.

Lopettaisin itseni syyllistämisen enkä välittäisi muiden mielipiteistä minusta.

Lakkaisin välittämästä ihmisistä, jotka halveksivat ja mitätöivät minua. En ole välttämättä se, mitä minusta muut sanovat ja ajattelevat, olipa se hyvää tai huonoa.

Valitsisin ihmissuhteet ja ystäväni paremmin.

Pitäisin itseni puolta, en hylkäisi itseäni.

Arvostaisin itseäni ja tekemisiäni enemmän, kun muut eivät sitä tee.

En masentuisi toisten suhtautumisen takia.

Jos minusta ei välitetä, en välitä minäkään muusta tai muista.

Joitakin keinoja olen jo kokeillut ja yllättäen ne ovat jopa toimineet. Filosofi Esa Saarinen kehottaa tarkkailemaan omia ajatuksia, hänen mukaansa ajattelemalla voi saada paremman elämän. Ja ainahan voi rukoilla, kun omat keinot eivät riitä. Monet saavat elämän luojalta apua.