Alkuvuosi on mennyt paremmin kuin ajattelin, vaikka vauhti on hiipunut ja jaksaminen on monesti koetuksella. Pitää jakaa voimia ja tekemisiä useammalle päivälle, sillä tavoin selviää. Olen saanut kuitenkin hoidettua jokapäiväisten rutiinien rinnalla jopa uusiakin asioita. Sain hankittua viimein laajakaistan ja tv:n viihdepaketin digibokseineen kotiini, eikä se ollut ollenkaan niin hankalaa, kuin olin kuvitellut. Olin valmis maksamaan asentamisista, mutta selvisinkin itse, kunhan kellarissa oli jossain kytkentäkaapissa asentaja käynyt yhdistämässä väärin asennetut piuhat oikeaan paikkaan, itse en pääse edes koko tuohon kaappiin. Kyllä tekniikka on edistynyt viime vuosituhannelta tähän päivään, se on nyt paljon käyttäjäystävällisempää, niin ajattelin, kun otin käyttöön reitittimen ja digiboxin.

Olen myös kehittelemässä uutta kuntoiluharrastusta, hankin hulavanteen, sellaisen fysioterapeuttien suositteleman reilun kilon painoisen vanteen. Pari pidempää harjoitusta olen sillä tehnyt, mutta en ole vielä oppinut oikeaa tekniikkaa, kyljet ja sääret ovat mustelmilla, sen verran olen vanteen kanssa sählännyt. Näyttää olevan tekniikka- ja kamppailulaji tämä hulavanteen pyörittely. Tuntuu siltä tässä vaiheessa, että ennemmin helvetti jäätyy, ennen kuin opin pyörittämään vannetta oikein.

Luovan kirjottamisen kurssille olen osallistunut ja tehnyt siihen kotitehtäviä. Me luetaan ääneen kirjoituksiamme siellä ja annetaan toisillemme palautetta niistä. Onneksi on ollut fiksut ja armolliset opettaja ja osallistujat tällä kurssilla. Muuten olisi kurssi jäänyt minulta kesken. Ompelemassa en ole jaksanut kulkea, enkä kotonakaan ole saanut aikaiseksi ompelutöitä, vaikka hyvä kone siihen olisi. Pipoja olen neulonut talven aikana puolisen kymmentä, palelevalle hyvälle ystävälle kolme ja itselle kaksi.

Siivoustöitä helpottamaan sain hankittua johdottoman varsi-imurin. Nyt tulee imuroitua useammin, vaikka imurin pölysäiliö täytyykin tyhjentää ja puhdistaa melkein joka käyttökerran jälkeen, eikä se ole kovin mukavaa hommaa. Tämä varsi-imuri näyttää olevan tehokkaampi imemään hienojakoistakin pölyä kuin tavallinen pussillinen imuri, ainakin näin aluksi. Kun ystäväni näki minun puhdistavan laitetta siivoamisen  jälkeen, hän kehotti minua käyttämään maskia nenän ja suun edessä tyhjentämisen aikana, etten hengitä hienojakoista pölyä keuhkoihin. Oli kyllä hyvä neuvo, itse en olisi huomannut.

Töitä olen tuonut kotiini ja tehnyt etätöitä, jos se on ollut mahdollista. Kaksi julkaisua, joissa olen mukana, on korjailuvaiheessa ennen lehteen hyväksymistä, niissä on ollut säätämistä. Suunnittelussa on myös yksi isompi projekti, joka meinaa välillä ahdistaa, olen miettinyt ja kirjannut siihenkin tehtäviä, miten se hoidetaan. Sitten on sellaisia pienempiä urakoita kuten nettisivujen ja ohjelmien päivittämistä uuteen. Kaipa niistä selvitään. Tai itketään ja selvitään.

Kolme viimeistä vuotta onkin ollut kuin olisi vaeltanut nälkäisenä ja janoisena autiossa erämaassa Saatanan kiusattavana, sellaiselta on tuntunut. Toivottavasti ei tule ihan heti vastaavaa kokemusta. Tuo uusi tulossa oleva iso projekti voi juuri olla sellainen, siinä on monta lusikan pyörittäjää sopassa hämmentämässä ja minä ainoa toteuttaja.