Olen elänyt jo 52 vuotta, mutta en tiedä, onko elämälläni ollut merkitystä. Mikä tekee elämästä merkittävän? Minulla ei ole lapsia, jotka voisivat jatkaa elämääni kuolemani jälkeen, minulla ei ole ainuttakaan kummilasta, joille voisin opettaa elämästä jotain, jos osaisin opettaa, en ole edes sukulaisten lasten kanssa tekemisissä! Olenko niin huono ihminen, että minulla ei ole mitään jaettavaa kenellekään?! Ei mitään annettavaa kenellekään?! Onkohan aivan niinkään!

Jokainen ihminen antaa esimerkin itsestään muille, jos vain on tekemisissä yhdenkään ihmisen kanssa. Minulla on yksi työkaveri, joka siunaili minun lukemis- ja kirjoitusharrastusta, kun kerroin pitäneeni lapsesta asti päiväkirjaa ja kerroin, että unelmani oli kirjoittaa kirja. Hän ei nyt ainakaan sellaista voisi tehdä, kirjoittaa kirja! Kului vuosia ja nyt viimeksi jutellessamme hän kertoi, että kirjoittaa joka ilta ennen nukkumaan menoa päiväkirjaa, on tehnyt niin jo vuosia ja hän usein myös lukee aikaisempia merkintöjään. Joo, samanlaista on ollut vuosi sitten, ei muutosta, hän kertoo todenneensa joka kerta.

Toinen nuorempi työkaverini, jolle voisin olla äiti, kertoi tänä syksynä valmistuvansa pian lasten joogaohjaajaksi. Olemme aikaisemmin monta kertaa jutelleet joogasta, jota olen harrastanut enemmän tai vähemmän yli 20 vuotta omatoimisesti ja tämä työkaverini on aina sanonut, että hänkin haluaisi harrastaa joogaa, mutta silti hän kokeili kaikkea muuta, pilatesta ja niiatanssia esimerkiksi. Minulle oli yllätys, että hän on ihan hakenut koulutusta joogaan.

Tänä keväänä olin kirjoittamisen verkkokurssilla ja yksi aiheeni käsitteli omia päiväkirjojani, niiden lukemista ja mahdollista käyttöä kirjan kirjoittamiseen. Eikös kurssin lopuksi yksi kanssaopiskelijoista kertonut alkaneensa päiväkirjan kirjoittamisen!

Näistä yhteensattumista olen päätellyt, että jokainen ihminen tekemisillään ja valinnoillaan vaikuttaa muihin lähellä oleviin ihmisiin ja nämä taas puolestaan siirtävät näitä uusia oppejaan ehkä vielä laajemmalle porukalle. Samoin on ajatusten ja mielipiteiden kanssa. Eli ei ole ollenkaan yhdentekevää, mitä kerromme itsestämme tapaamillemme ihmisille, kertomuksillamme voi olla yllävän suuri vaikutus muihin ihmisiin. Tajusin, että minullahan on vastuu itseni lisäksi muista! Vaikka en ole tekemisissä lasten kanssa, minun ajatukset ja tekoni voivat aivan hyvin siirtyä jonkun äidin tai isän kautta heidän omille lapsilleen ja jopa heidän sukulaisten ja ystävien lapsille.

Mitä parempia ja toimivampia tekemiseni tai ajatukseni ovat, sitä laajemmalle ne leviävät. Ja huonotkin tavat voivat levitä, vaikka sitä en toivoisi. Olen siis esimerkkinä muille aikuisille ja myös lapsille, niin kuin me kaikki olemme joko hyvinä tai huonoina esimerkkeinä muille. Kenenkään elämä ei siis ole merkityksetön, ei minunkaan.