Ikääntyneillä on huono asema työmarkkinoilla toitotetaan joka puolella mediaa ja tutkimuksia. Jos joutuu työttömäksi kuusikymppisenä tai viisikymppisenäkin, on vaikeaa löytää uutta työtä, ja opiskelu uudelle alalle saattaa olla aivan liian myöhäistä. Sitä ei ehdi tai kelpaa enää mihinkään.

Tätä minäkin olen ennustanut omalle kohdalleni, varsinkin nyt tänä vuonna, kun työsopimus on vuoden lopussa taas katkolla ja kesällä sain kuulla, että talossa on käynnissä yt:t. Olen valmistautunut jo vuosia tällaiseen käänteeseen elämässäni. Toivonut parempaa, mutta valmistautunut pahimpaan.

Parempi puoli toteutui kuitenkin vastoin kaikkia todennäköisyyksiä: työni jatkuu edelleen ensi vuoden nykyisessä työpisteessä, mutta ei siinäkään vielä kaikki! Minua pyydettiin jopa toiseen talon yksikköön samoihin töihin kuin nykyisessäkin! Edes osa-aikaisesti.

Olin pudota tuolista pepulleni, kun luin työtarjouksen!

Aikaisemmin syksyllä minulle tuli työtarjous kansainväliseltä firmalta Suomessa. Työ olisi liittynyt terveysteknologiaan. En uskaltanut edes ajatella itselleni sellaista työpaikkaa viimeisille työvuosilleni, olisi ollut minulle aivan liian haastavaa.

Kateellisena olen seurannut vierestä jo useamman vuoden, miten jotkut opiskelukaverini palkitaan presidentin Valkoisilla millä-lie-ruusujen-ritarimitaleilla tai he siirtyvät urallaan eteenpäin kansainvälisiin yrityksiin ja konsulttitehtäviin. Kaikki nuo ovat olleet kyllä miehiä. Ahkeria ja älykkäitä miehiä, joilla on pidempi ura alallaan takana kuin minulla. Mutta on ollut toisenlaisiakin tarinoita. Jotkut on ajettu niin ahtaalle, ettei heillä ole ollut muuta mahdollisuutta kuin jäädä kokonaan eläkkeelle, vaikka he olisivat toisin toivoneet. Hekin ovat olleet miehiä takanaan pitkä ura, ahkeria ja älykkäitä. Itse sijoitun nyt jonnekin näiden välille. Tällä hetkellä.

Vaikea sanoa, millä kriteereillä valinnat tehdään. Vaikuttaako pärstäkerroin, palkkataso vai -vaatimus vai mikä. Itse olen kyllä näkymätön itseäni mihinkään tyrkyttämätön hissukka. Tunnollinen, kiltti suorittaja. Kuvasikohan yksi professori minua kerran jopa nöyräksi työntekijäksi, joka tekee aina sen, mitä vaaditaan. Ja ehkä enemmänkin, totean itse. Olen helppo itseohjautuva työntekijä. Esimiehet eivät välttämättä edes tajua, mitä teen, ja kenelle kaikille mitä teen.

Suorittajilla on vaarana uupuminen ja masennus. Minulla suorittaminen meinaa levitä kaikille elämänalueille, kotitöihin ja harrastuksiinkin. Onneksi on tulossa joulu ja joululoma, suurimmat joulusiivoukset olen jo tehnyt ja voin rauhassa laskeutua off-tilaan.