Asioita, joista pidän 8/10

 

 

Muistan vieläkin, kuinka pienenä natiaisena kerjäsin äitiä ja siskoani opettamaan minulle neulomista ja virkkaamista, mutta eivät he tainneet onnistua siinä, opin ne vasta koulussa, ja lapasesta se lähti heti, ihan kirjaimellisestikin! Toisella luokalla koulussa neuloin ainakin lapaset ja mollamaijan, sitä ennen taisivat käsityöt olla vohvelikankaan kirjailua ristipistoilla ja laakapistoilla. Niistä en kuitenkaan kauheasti innostunut. Virkkaamista opeteltiin muistaakseni patalapuilla.

Kotona virkkasin aluksi patalappuja ja liinoja äidille. Lapasia, sukkia ja pipoja neuloin, itselleni tai muulle kotiväelle. Ensimmäinen isompi työ oli ponchon virkkaaminen isoäidinneliöistä itselleni 10-vuotiaana. Se on vieläkin minulla tallessa. Vihreä lanka loppui siitä kuitenkin kesken, ja uutta kerää odotellessa taisi mennä yli vuosi, ennen kuin pääsin viimeistelemään työn loppuun.

Iän myötä kokeilin kaikenlaista neulomista, ihan etsin haasteita, mitä osaan ja mihin pystyn. Tein kuvioneuleita, kohoneuleita, pitsiä ja intarsianeuletta puseroihin, neuletakkeihin, pipoihin, sukkiin ja lapasiin itselleni ja muulle kotiväelle, lähinnä äidille, siskolle ja siskon pojalle. Harmittaa, että olen hävittänyt suurimman osan tekemistäni neuleista. Enää en jaksa niin suuritöisiä neuleita tehdä, mitä nuorempana - nykyään neulon lähinnä pipoja, kaulureita, tossuja ja lapasia, itselleni tai lahjaksi kavereille. Virkkaaminen on jäänyt lähes kokonaan, viimeksi virkkasin soikean maton neulelangasta kylpyhuoneen lattialle.

Joitain käsitöitäni on onneksi kuitenkin säilynyt: jo mainitsemani poncho, vaaleankeltainen korinpohjaneule itselleni, äidille neuloin joskus vaalean pitsi- ja palmikkopuseron sekä Lapin lapaset.