Viime vuonna innostuin kuntoilusta oikein tosissaan! Jo helmikuussa aloin tehdä varovaisesti HIIT-treenejä (High Intensity Interval Training), ja kun maaliskuussa hankin Polarin fitnessmittarin ranteeseen, innostukseni lisääntyi entisestään. Oli jännää seurata liikuntatavoitteiden saavuttamista ja ylittämistä päivä päivän jälkeen, kuukausi kuukaudelta. Kuntoni koheni jo parissa kuukaudessa niin, että sen tunsin ja huomasin! Sykkeet alenivat ja hikoilu väheni, vaikka tein kuormittaviakin liikuntasuorituksia. Kyllä olen sitä mieltä, että rankanpuoleinen liikunta voi yksinäänkin lieventää vaihdevuosioireita.

Tein kuitenkin varmaan innostuneen aloittelijan virheen: en pitänyt lepopäiviä. Lähes joka päivä saavutukset olivat vähintään 100%, yleensä enemmän, jopa 500%. Kävelin, pyöräilin, tein voimaharjoitteluja ja HIIT-treenejä, joogasin joka viikko. Siivous- ja shoppailupäivätkin olivat sykemittarin mukaan kohtalaisen kovia suorituksia, vaikka en niille antanut mitään arvoa. Jo kesällä tunsin ajoittain väsymystä, mutta töissä oli menossa kiireinen ja vaativa vaihe, johon paneuduin myös omalla vapaa-ajalla, lomalla ja viikonloppuina. Kyseessä ei oikein ollut työasia vaan ystävänpalvelus. Mutta olinhan vain osa-aikaisessa työssä, kyllä minä jaksaisin muutaman kuukauden. Ystäväni oli vihainen, että lammasmaisesti autoin ihmistä, joka näytti viis veisaavan omasta osuudestaan, kävipä tämä kaksi kertaa kesän ja syksyn aikana etelässä rantalomalla. Ihmetteli sitä joku muukin läheiseni, että minua kohdellaan huonosti työpaikalla, käytetään hyväksi.

Marraskuussa tuo minun autettavani sitten lopulta sai tutkintonsa valmiiksi ja saatoin huokaista helpotuksesta. Mutta olin väsynyt ja uupunut. Siitä huolimatta tein liikuntasuorituksia säännöllisesti, saatoinpa tehdä kaksi peräjälkeen: ensin voimaharjoittelut ja siihen HIIT-treeni perään. Joulukuussa tunsin välillä muutaman kerran selässä oireilua ja kipeyttä, mutta sain sulateltua kivut venyttelyllä ja joogalla pois.

Tammikuussa alkoi sitten kipu, johon en löytänytkään hoitokeinoa. Se tapahtui ihan vuoden alussa, 2.1. Tein silloinkin voimaharjoittelut ja HIIT-treenit peräkkäin ja seuraavana päivänä oli kipua oikeassa pakarassa ja alareidessä. Venyttelin ja joogasin, mutta se ei auttanut. En tätä pahemmin murehtinut, yritin liikkua entiseen tapaan, HIIT-treeniä en kuitenkaan uskaltanut enää tehdä. Yhdistin kivun rankkoihin hyppyihin, joiden kestoa olin vain lisännyt talven aikana. Harmitti myös se, että en ollut juuri koskaan lämmitellyt lihaksia kevyesti ennen raskasta liikuntaa, varsinkin ikääntyneenä se olisi tärkeää.

Ajan kuluessa kipu vain paheni ja levisi laajemmalle. Ulkona kävellessä piti mennä välillä kyykkyyn, että kipu hellittäisi enkä huutaisi ääneen. Joogaharjoitukset alkoivat olla kivulloisia, en pystynyt enää menemään kaikkiin asentoihin, joihin ennen olin helposti taipunut. Helmikuussa kävin työterveyslääkärillä, ja hän epäili minulla piriformis-syndroomaa. Hän määräsi kipulääkettä ja käyntiä fysioterapiassa. Helmikuun ja maaliskuun ramppasin sitten fysioterapiassa opettelemassa erilaisia venyttelyliikkeitä, jotka auttoivat vain hieman. Särkylääkkeestä ei ollut mitään apua. Kipeiden kohtien hieronta tennispallolla oli kaikkein kivuliain, mutta auttavin keino. Mutta sekään ei tehonnut kaikkeen. Kävin myös hierojalla, ja hän epäili, että olin vetänyt itseni ylikuntoon sykemittarin kanssa, niin hänelle oli käynyt. Hän oli entinen kilpaurheilija ja toivuttuaan uupumuksesta hän oli kouluttautunut uudelle alalle ja heittänyt sykemittarin menemään. Häntä oli ohjannut ihan personal trainer treenaamisessa ja levossa. Tuokaan hieronta ei auttanut minun vaivaani.

Aloin olla kypsynyt tilanteeseen. Luin netistä piriformis- ja hamstring-oireyhtymistä, kuinka saatetaan tehdä vääriä diagnooseja niiden välillä. Piriformis-lihas on pakaran pieniä syviä lihaksia, jonka alta tai välissä kulkee iskias-hermo. Jos lihas kramppautuu ja turpoaa, se painaa iskias-hermoa ja kipu voi säteillä aina jalkaterän varpaisiin asti. Niin minulla teki, koko jalka saattoi kihelmöidä, myös reiden ulkosivu oli hyvin kipeä, samoin reiden yläosa. Jotkut liikkeet tekivät sietämättömän kipeää. Toivoin, että vaivani olisi ollut vain tuo piriformis-lihas, sillä hamstring on vakavampi vamma lihaksessa, reiden takalihaksen jänne on silloin repeytynyt (lihas on saattanut olla rappeutunut tai heikko) ja parantaessaan itseään se muodostaa yleensä arpikudosta, joka voi kasvaa kiinni iskias-hermoon. Silloin tarvitaan monesti leikkausta ja hyvä kirurgi korjaamaan tilanne eikä sekään saata auttaa. Jopa välilevyn pullistuma on yleensä helpompi ja lyhytaikaisempi vaiva kuin hamstring- tai piriformis-syndrooma. Selkärangassani ei ollut mitään vikaa, lääkäri ja fysioterapeutti olivat yhtä mieltä tästä. Tuskastuneena varasin ajan taas työterveyslääkärille ja vaadin lihasrelaksantteja ja sairaslomaa. Tämä nuori lääkäri oli ihan avuton, kirjoitti minulle kahden viikon sairasloman ja lihasrelaksanttireseptin, mietti, että onko siinä minun jalassani kuitenkin hamstring, että jos en saa apua, on varattava aika fysiatrille.

Nilkutin kotiin, kun en uskaltanut mennä bussiin, oli jo julistettu koronaepidemian takia turvallisuusohjeita. Tilasin apteekista lihasrelaksantit ja Voltaren fortea kotiin kuljetettuna - nämä ne lopulta auttoivat minua parhaiten. Ja lepo ja jokapäiväinen venyttely. Sairasloman ollessa jo loppumassa, sairastuin vielä flunssaan, joka ei oireiden perusteella ollut koronaa. Sairaskäynti työterveydessä hoitui etäyhteydellä, testeihin ei tarvinnut siinä vaiheessa mennä, jos oli lieviä oireita. Huhtikuussa menin töihin ja kävelin jo työmatkoja, kipu jalassa hellitti vähä vähältä. Joskus siinä saattaa vieläkin tuntua pientä kihelmöintiä. Olen tavattoman helpottunut, jos tämä hoitui näin. Pystyn tekemään jo lähes kaikki joogaohjelmaani kuuluvat asennot vaivatta.

En ole HIIT-treenejä uskaltanut vieläkään tehdä, mutta aion varovasti aloittaa ne, kunhan lämpötila vähän laskee. On se vaan niin hyvä kunnonkohentaja. Kesäkuu oli liian kuuma ja helteinen, ja töissäkin oli taas kiire ja stressiä, tein paljon ylitöitä. Aion pitää myös taukoja ja lepopäiviä liikunnasta ja kuntoilusta. Lepo on kuitenkin se vaihe, jossa lihakset kasvavat ja kehittyvät. Töissä ei myöskään tule olemaan enää niin ihanaa ihmistä tai asiaa, jonka vuoksi uhraisin oman terveyteni.