Sijoittamisesta on tullut nykyään ihan trendilaji, jopa naiset ovat alkaneet rahastosäästäjiksi tai osakesijoittajiksi ja talous- ja sijoitusoppaita julkaistaan tiheään tahtiin. Kyynisesti voisi ajatella, että rahoitusmarkkinoille ei riitä enää vain miesten rahat, vaan sinne halutaan imeä kaikki mahdollinen ylimääräinen raha naisten ja lasten säästöpossulanteista lähtien. Voi kuinka varallisuus on mahdollista saada kasvamaan, varsinkin, jos sen aloittaa nuorena, silloin saadaan korkoa korolle hyöty ja 40 vuoden päästä olet varmasti jo miljonääri!

Luin tänä keväänä Julia Thurénin kirjan Kaikki rahasta, Näin säästin kymppitonnin vuodessa. Oli vähän pettymys tuo korkoa korolle ilmiö, se vaatii vähintään kahdenkymmenen vuoden, mielellään kolmen- tai neljänkymmenen vuoden  sijoitusajan. Ohi on mennyt tuokin juna, jouduin itsekseni toteamaan. Mutta olipa nuorilla kaksi- ja kolmikymppisillä suuria suunnitelmia rikastua ja saada säästöön vähintään puoli miljoonaa, jopa miljoona eläkepäiviin mennessä. Ja kuinka avoimesti kirjassa puhuttiin rahasta! Tuli selväksi eri keinot säästää miljoonien siemenet. Kirjaan oli haastateltu vain nuoria aikuisia, nelikymppisiä oli vain muutama kertomassa sijoituksistaan ja suunnitelmistaan, sitä vanhempia ei ketään. Samalla sai aika herkullisen kuvan nykyajan aikuisten elämäntavasta, mitä virheitä he olivat tehneet ja miten selvinneet niistä ihmissuhdekiemuroineen eli kirja oli monipuolinen ja rönsyilevä, kertoi muutakin kuin vain rahasta. Hauskakin se oli.

Itseä raha on alkanut kiinnostaa ilmeisesti aivan liian myöhään, mutta enpä omassa ikäluokassa taida olla harvinaisuus tässä lajissa. Sen verran olen kuitenkin ollut minäkin trendikäs, että rahastoon olen säästänyt ja ainakin vielä on saldot plussalla. Vähän aikaa sitten luin sanomalehdestä nelikymppisen miehen haastattelun. Hän harrasti matematiikkaa ja todennäköisyyslaskentaa ja oli rikastunut vetoja lyömällä. Hän oli tehnyt itselleen taulukkolaskelmia ja hyödynsi niiden kylmiä todennäköisyyslukuja, hän oli niittänyt mainetta ihan ulkomaita myöten tarkkuudessaan ja osaamisessaan. Viime vuosi oli koronasta huolimatta (vai sen takia?) sijoittajille oikein unelma vuosi: keväällä kurssit romahtivat, mutta pian ne alkoivat nousta ja nousivat vuoden aikana huippuunsa, korkeammalle kuin ne olivat ennen koronaa. Ne, jotka uskalsivat ostaa osakkeita romahduksen aikana, rikastuivat oikein kunnolla! Tämäkin vedonlyöjä oli sijoittanut 5000 osakkeisiin ja niiden arvo oli nyt 100 000! Vaatimattomasti hän kertoi, ettei tiennyt sijoittamisesta mitään, hän oli vain noudattanut kokeneen sijoittajan suosituksia.

Miksi sitä itse on niin saamaton vai onko sitä vain arka, ettei ole kunnostautunut tässä sijoitusasiassakaan enempää, vaikka aikaa pitäisi olla siihen ja kykyjäkin luulisi olevan edes auttavasti? Miksi tuntuu, ettei raha edes motivoi? Aika on kulunut muiden hyysäämiseen ja turhaan nysväämiseen. Mitä jos ottaisi enemmän selvää sijoittamisesta, vaikkapa treidaamisesta tai kokeilisi soveltaa edes asiantuntijoiden neuvoja? Ja keksisi houkuttimen, mitä ylimääräisillä rahoilla voisi laittaa? Kokemuksesta tiedän valitettavasti, että minua onnenpotkut ja -kantamoiset kiertää, jos jokin asia voi epäonnistua, niin minun kohdalla se melkein aina toteutuu! Kokeneiden sijoittajien neuvo onkin, että kannattaa sijoittaa vain rahat, jotka on valmis häviämään.