En ole moneen vuoteen juuri muistanut uniani, mitä niissä on tapahtunut, vaikka olen niitä nähnyt. En vain ole pystynyt palauttamaan niitä mieleen heti herättyänikään, vaikka kuinka olisin halunnut. Unimaailma voi kertoa näkijänsä sieluntilasta jo ennakkoon olennaisia asioita, olin jo lapsena kiinnostunut unista, olen jopa pitänyt unipäiväkirjaa. Viime vuosina sinne on tullut merkintöjä tosi harvoin.

Toissa yönä näin kuitenkin synkän painajaisen, joka tunki mieleen vielä seuraavana päivänäkin. Olen sitä pyöritellyt ja ihmetellyt.

Unessa olin menossa kellariin, olikohan se lapsuuden kotitaloni eteinen, jossa itkin vuolaasti ystävälleni, että hänen pitää tulla sinne kaveriksi, en uskaltaisi kellariin mennä yksin. Lopulta ystäväni lupautui tulemaan kaveriksi sinne. Laskeuduimme kellariin, se oli valtavan suuri hämärä tila, kuin vanha hylätty tehdas, jossa oli sikin sokin pöytiä ja tuolia, aivan kuin sieltä oltaisiin muutettu pois ja hylätty sinne kaikki joutava ylimääräinen tavara, jolle ei ollut enää käyttöä. Se ei muistuttanut kotini kellaria ollenkaan, joka oli pieni ja ahdas. Kellarissa oleskeli kaksi naista, toinen seisoi pöydän takana, minulle jäi epäselväksi, mitä tuo henkilö siinä teki, myikö jotakin ja valmisti jotain vai mitä. Henkilö oli minulle tuttu työpaikaikaltani, en ole kuitenkaan nähnyt häntä pitkään aikaan. Juttelimme siinä, en muista mitä. Katsoin hänen taakseen katon rajassa oleviin suuriin ikkunoihin, joista näki ulos pimeässä kulkevien ihmisten jalkoja. Pelästyin ja huolestuin työkaverini puolesta, miten hän uskaltaa olla tuossa kellarissa, sehän on turvaton paikka, kuka vain voi murtautua sisälle ja tehdä väkivaltaa. Sivummalla kaukana pyöriskeli toinen keski-ikäinen nainen, jäi epäselväksi hänenkin puuhansa, enkä tunnistanut häntä. Ystäväni oli taustalla takana hiljaisena turvamiehenä, eikä puuttunut millään tavoin tekemisiin eikä puheisiin.

Siihen uneni päättyi, en muista muuta siitä. Jäi vain mieleen voimakkaat tunnetilat, itku, pelko ja huoli toisen takia. Jäin ihmettelemään, miksi minun piti mennä tuohon pimeään tehdassalia muistuttavaan kellariin? Itkin, enkä olisi halunnut sinne mennä, yksin en olisi sinne mennytkään. Uniselityksissä talo yleensä kuvaa itseä, kellari on alitajunta, tiedostamaton, näin muistelen unitulkintoja, joita en ole kyllä harrastanut enää vuosiin. Onko alitajuntani iso hylätty tehdas maan alla? Voi hyvinkin olla. Pimeä puoli, varjo. Dostojevski on kirjoittanut ihmisen tiedostamattomasta puolesta kirjankin, jonka yksi suomennos oli Kirjeitä kellarista. Olen yrittänyt tätä kirjaa joskus kalastella itselle, kiinnostuin siitä, kuin luin vuosia sitten jungilaisen psykoanalyytikon ja kirjailijan James Hollisin kirjoja jompaa kumpaa, "Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa" ja "Kenen elämää elät?". Olen lukenut nuo kirjat useampaan kertaan, ja hän mainitsi Dostojevskista niissä jommassa kummassa.

Jos näkisin enneunia, tuo uni voisi olla varoitus, että joku tutuistani on ajautumassa vaikeuksiin, mutta en ole selvännäkijä. Voi se olla varoitus minullekin, että keskityn liikaa elämän synkkiin puoliin: ÄLÄ MEE SINNE KELLARIIN, JOS ET HALUA! MITÄ HEMMETTIÄ TEET SIELLÄ?! Mutta parhaimmillaan se voi tarkoittaa, että minulla on suuri käyttämätön reservi alitajunnassa, jossa varmaan on hyvääkin, kaksi toimetonta turhautunutta naista valmiina töihin.