"Nämä vuodet,

 

jolloin mielisit virkavapaalle elämästä,

 

toipumislomalle,

 

kivun tavoittamattomiin

 

ja ilon.

 

Tämä ikä,

 

jota nuoremmat, jopa naiset

 

tuhahdellen vähättelevät

 

kuin eivät itse siihen joutuisikaan,

 

tähän mielialojen napakiikkuun,

 

jolloin kiehahdat arvaamatta kuin maito,

 

loiskahdat yli laitojesi

 

tai ryömit hitaasti korresta kiinni pitäen

 

ettet suistuisi masennukseen.

 

 

 

Ja tämäkin,

 

ikänsä itseään seulonut,

 

joka kuvitteli tuntevansa joka sopukan

 

vaan kuinkas kävi:

 

jokin ammoin kapseloitunut panos

 

jonka ei sallittu ajallaan räjähtää,

 

lähti liikkeelle,

 

osui mielen myrskykeskukseen

 

ja taas on kuvakulma muuttunut,

 

maisema erinäköinen.

 

Näinä vuosina uskallus on langan varassa

 

ja turvana hämähäkinverkko.

 

 

Se on kuin suuren saranan kääntyminen,

 

ruosteisen, kirskahtavan,

 

miltei paikoiltaan nyrjähtävän,

 

tämä ihmisen viimeinen puberteetti,

 

käynti vanhuuden porstuaan.

 

se on sitä, että soittajan on tultava

 

soittimensa veroiseksi,

 

hitaan osan käännyttävä finaaliksi."

 

                       Helena Anhava