Luin jostain tutkimuksesta jokin aika sitten, että ihminen ei vanhene lineaarisesti vuosi vuodelta vaan hyppäyksittäin, kolmena ajankohtana elämässä. Ensimmäinen romahdus huonompaan tapahtuu kolmenkympin jälkeen, toinen kuudenkympin jälkeen ja kolmas seisemänkympin jälkeen. Onko minulle tapahtunut nyt tuo toinen romahdus? Enkö enää ikinä tästä muutu terävämmäksi? Minähän olen melkein kuin elävä kuollut, jos parempaa ei ole luvassa! Ja minkälainen sitä on kymmenen vuoden päästä, jos on elossa!

Kauhulla ajattelen aikoja hoitolaitoksessa muiden huollettavana! Eri alan asiantuntijat vielä oikein pelottelevat tulevasta vanhusmäärästä, miten se tulee kalliiksi, ja kuinka vaikeaa on saada tarpeeksi hoitohenkilökuntaa vanhuksia hoitamaan. Vanhuksia ja lapsia ei halua enää kukaan hoitaa, näyttää siltä. Tulee ihan huono omatunto, että anteeksi, että minusta tulee olemaan kaikille vaivaa lähitulevaisuudessa. Kannattaa ehkä varata troppeja kaappiin siltä varalta, että kun menee oikein huonoon kuntoon, nappaa nuo pillerit nassuun ja hoitaa itse itsensä pois muiden rasituksena olemisesta. Tänä päivänä tutkijat varoittavat kyllä jo sadeveden juomisesta, kuinka se on vaarallista, joten tulossa on piankin ehkä aika, jolloin sadevettä voi käyttää itsensä myrkyttämiseen, siihen ei tarvita mitään pillereitä erikseen. Eikä teräaseita tai haulikkoa. Voisi vielä hankkia etukäteen kierrätysmateriaalista mielellään kansalaisopistossa itsenikkaroidun ruumisarkun odottamaan vaatehuoneeseen, ja tilata ruumisautokuljetuksenkin valmiiksi krematorioon. Jos olo tuntuisi jo oikein huonolta, voisi mennä valmiiksi makaamaan ruumisarkkuun ja painaa rannekkeen hätänappulaa, että tulkaa hakemaan pois, saatan olla kohta kuollut. Kukaan ei halua haistella taloyhtiössä kuolleen kalman hajua, joten äkkiä se ruumis pitää sieltä noutaa pois.

Eutanasiastakin on alettu paljon puhua, yhä enemmän sitä vaaditaan Suomeenkin. Ehkä se kohta hyväksytäänkin, ja lääkärit jopa tulevat kirjoittamaan siihen lähetteitä, että nyt tämän mummon/papan elämä on muuttunut niin rasittavaksi ja kalliiksi yhteiskunnalle, ettei häntä ole aihetta pitää enää hengissä, vietäköön hänet lähimpään arvottomien eläjien eliminointikeskukseen, ja tuhkat voi sirotella lannoitteeksi viime vuonna metsitetylle Hevonpersemutkansuolle. Paitsi että sitäkin suota jo ennallistetaan, tuhkat ei kelpaa edes sinne. Mutta kyllä joku viisas valopää keksii niille sijoituskohteen maanparannusaineeksi vaikkapa kasvihuoneelle. Minähän en näistä ymmärrä mitään. Parempi varmaan olla kuitenkin kasvisten hyötykäyttönä, kuin maata itse kalliina kasviksena hoitolaitoksessa. Tehokas kierrätys on tärkeää, maasta olet sinä tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman. Amen.