Jokaisella taitaa olla kokemusta väkivallasta. Niin on minullakin. Kolmen sukupolven väkivaltaa olen joutunut seuraamaan sivusta, neljännestäkin olen kuullut, mutta se on ollut vain toisen käden tietoa, ei omaa kokemusta. Eikä väkivalta ole suinkaan vähentynyt polvelta toiselle siirryttäessä, vaan se on päinvastoin pahentunut, jokainen polvi on lyönyt edellisen laudalta tässä ennätyksessä.

Eihän tässä mitään uutta ole. Ihmiskunnan historia on enimmäkseen väkivallan historiaa. Alusta asti ihmiset ovat taistelleet ja sotineet toisiansa vastaan. Hävitty tai voitettu sota on ollut vain syy uuteen kahnaukseen ja tappamiseen. Kierre jatkuu.  Sodat ja väkivalta traumatisoivat ihmisiä, ja traumat vaikuttavat useampaan sukupolveen vielä jälkeenkin päin. Ja sitten onkin viimein jo aika sotia uudestaan, rauhanmiehet ja -naiset yleensä ammutaan. Raamatussa arvellaan, että Jumala kostaa isien pahat teot aina kolmanteen ja neljänteen sukupolveen. Näin todella tapahtuu, mutta ei siihen Jumalaa tarvita, ihminen tekee sen ihan itse.

Eikä väkivaltaa opita vain miesten kouluissa, kyllä se koulu alkaa monesti jo kotona, lähisuhteissa, ensimmäisistä kohtaamisista toisen ihmisen kanssa. On kaltoinkohtelua, pahoinpitelyä, häpäisemistä, hylkäämistä, hyväksikäyttöä, ahdistelua, insestiä ja raiskauksia. Rajatta kasvattaminenkin on yhdenlaista kaltoinkohtelua ja hylkäämistä. Ehkä ihmisen väkivaltaisuus kuuluu ihan geeneihin, ihminenhän polveutuu kädellisistä, apinoista, simpanssi on ihmisen lähin lajitoveri. Katsokaapa vain luonto-ohjelmia simpansseista! Ilkeämpää ja röyhkeämpää eläintä omaa lajiaan kohtaan saa hakea! Paitsi ihminen, ihminen pystyy pahempaan.

Jos jotain hyvää pitää hakea sodista, niin ovathan ne pitäneet aisoissa ihmislajin holtitonta lisääntymistä maapallolla. Samanmoisia ovat erilaiset luonnonkatastrofit ja sairaudet. Tällä hetkelläkin ihmiskunta tai osa siitä etsii keinoja ehkäistä ilmastonmuutoksen ja koronan kaltaisten pandemioiden aiheuttamia tuhoja nyt ja tulevaisuudessa. Koronan alkuperästäkin ollaan epävarmoja, onko se sittenkään levinnyt luonnollisesti eläinlajista ihmiseen vai onko virus viritelty laboratoriossa ihmisen toimesta ja päässyt sieltä karkuun. Ihminen on pystynyt jo kauan aikaa tuhoamaan oman lajinsa ja koko luomakunnan moneen kertaan massiivisella määrällä erilaisia joukkotuhoaseita, ja silti koko ajan kehitellään tähän tarkoitukseen lisää uutta arsenaalia. Samaan aikaan luonto on saastutettu ja se tuhoutuu ihmisen toiminnan seurauksena.

Onko elämä maapallolla niin haurasta, että se on helppo tasapainosta suistuttuaan tappaa lähes kokonaan vai onko se sittenkin niin sitkasta, kuin voikukan hävittäminen pihanurmikolta, että se pystyy syntymään tai muuntumaan loputtomasti uudestaan eri muodoissa, se ei kuole täysin koskaan?