Minuun on iskenyt tänä keväänä ruusukuume. Ihan vain marketista olen ostanut Reilun kaupan ruusuja, isoja ja pieniä, ja ihaillut niitä kotona olohuoneen pöydällä. Niinpä viikolla nappasin kukkahyllystä taas ruusukimpun äitienpäivän kunniaksi, vaikken äiti olekaan tai ehkä juuri siksi. Olisin halunnut ison kimpun, mutta ne näyttivät vanhentuneilta ja nuutuneilta, joten tyydyin pienempään kimppuun, jonka kukkaset olivat nupussa ja näyttivät terveiltä ja tuoreilta.

Kotona asettelin kukat maljakkoon, kun ensin olin leikannut niistä muutaman sentin varsia poikki. Oli ne kyllä rääpäleitä ja heikon näköisiä, varretkin joissakin hentoja! Aukeaakohan noihin mihinkään kukkaa. Olin varma, että yön jälkeen olisi monta ruusua noista nuupahtanut ja tekisi kuolemaa, olipa surkea ostos! Haen kyllä uudet kukat jostakin ja nakkaan nuo pois menemään!

Minulla oli kuitenkin kiireitä, enkä ehtinyt enää kauppaan kukkaostoksille. Ja erehdyin noiden jo ostetuiden ruusujenkin, noiden "rääpäleiden", suhteen: ne näyttivät paivä päivältä vahvistuvan ja kukat aukesivat yksi toisensa jälkeen koko komeuteensa. Lopulta ne kaikki rusottivat taydessä kukassa rehevinä ja hyvinvoivina, aivan kuin ne olisivat vähän irvailleet minulle, että katso nyt, emmekö meinanneet kelvata sinulle, me heikot ja rääpäleet! Olin kyllä huolehtinut niistä tavallista paremmin, lisännyt vettä ja kukkaravinnetta, kun huomasin, että ne imivät vettä valtavan paljon ja nopeasti. Olin jättänyt niihin paljon lehtiä varsiin ihan tarkoituksella, kun minusta vihreä väri oli niin kaunis valkoisen kukinnon taustalla. Edes yksikään lehtivarsi ei ollut kuivunut ja kuollut, niin kuin ei kukkakaan.

Tästähän tuli mieleen tietenkin koko elämän kantava opetus: kuinka kaikki me ollaan aluksi pieniä, heikkoja rääpäleitä, joita on helppo aliarvioida, jopa halveksia, toisia pitempään, toisia vähemmän. Oikealla asenteella ja hoidolla me kuitenkin voidaan puhjeta kukkaan jokainen, toiset ennemmin, toiset myöhemmin. Suuressa Kirjassakin on tarinoita sinapinsiemenistä, Daavidista ja Goljatista, ja koko piskuisesta juutalaisten kansasta, joka polveutui tuhansia vuosia sitten yhdestä miehestä ja naisesta, ja elää edelleen elinvoimaisena, vaikka on elänyt suurimman osan ajastaan orjuudessa tai vainottuna tai levittäytyneenä hajallaan ympäri maailmaa ilman kotimaata.

"Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi."